Päivä 0: Pakkasimme kaikki kamat autoon ja suuntasimme Raahen purjehdusseuran satamaan, jossa veneemme on. Pieni jääkappi täytettiin joka sopukkaa myöten. Onneksi on tullut pelattua Tetristä nuorempana. Poistimme edellisen omistajan keulaan laittamat painot sataman nosturia apuna käyttäen. Hänen mielestään vene kulki ilman lisäpainoa liian pystyssä. No, sehän tullaan nyt tällä reissulla testaamaan. Sitten vielä pieniä tarkistuksia, säätöjä, rasvauksia ja kiristyksiä ja vesitankin täyttö. Makuupaikat jaettiin niin, että keulassa nukkuu nuorimmainen (pikku-M) äidin (M) kanssa, kapteeni (T) sohvalla ja nuori mies (P) perän pistopunkassa. Ensimmäinen yö veneessä oli edessä.
Eriparikuppeja ei tarvitse tiskata niin usein. Jokainen käyttää aina omaa kuppiaan.
Veneessä oli ensin bukleematto, mutta siitä on todella vaikea saada roskia irti ilman imuria. Ne eivät lähteneet puistelemalla, vaan ne piti käsin nyppiä. Tämän räsymaton meille kutoi mittojen mukaan Böök Simossa. Sen saa puisteltua helposti. Alla on liukuestematto.
Kaasulieden edessä ei ollut mitään kaidetta estämässä kattiloiden putoamista, kuten Vegassa oli. Nuorimmaisen taaperoajoilta meillä lojui kotona valkonen liesisuoja, joka sopi veneen lieden suojaksi enemmän kuin hyvin. Tuo vesipannu on meillä eniten käytössä, sillä juomme veneessä murukahvia.
Päivä 1: Matkaan Raahesta Maakallaan meni n. 9 tuntia. Purjehdimme leppoisasti myötätuuleen 4-5 solmun vauhdilla. Kapteeni hoiti autopilotin kanssa ohjauksen ja muut pelasivat kännyköillään. lautapelejä (neljän suoraa ja hiirenloukkua) ja ehtipä pikku-M katsoa muutaman Barbie dvd:nkin. Pussikeitto lämpeni kätevästi kaasuliedellä, sillä kyyti oli tasaista. Jalostajan hiukan teollisen makuinen lohikeitto ei kuitenkaan maistunut nuorimmaiselle.
Ennen satamaa piti hiukan väistellä verkkoja. Kalastaja ehti laskea ne juuri, kun laskimme purjeita alas. Saari oli kaunis ja täynnä lintuja ja pieniä kalastusmökkejä. Kävelimme saaren toiselle laidalle ja pistäydyimme saaren kirkossa.
Päivä 2: Maakallasta Tankariin lähdön aikaan oli ihan tuuletonta, joten ajoimme moottorilla. Välillä vähän satoikin. Pikku-M leikki ravintolaleikkiä ja tarjoili meille pelinappuloista väsäämiään annoksia. Teimme myös villlangasta tupsupalloja jäätelöpalloiksi. Välillä pelattiin Skibboa, joka tuntuu olevan kaikkien suosikkipeli.
Tankarissa oltiin puoli seitsemän aikaan. Kävimme ravintolassa kahvilla ja kiersimme saaren luontopolun. Kyltissä varoilteltiin punkeista, mutta emme onneksi saaneet yhtään päällemme. Luotopolku oli kiva ja saari idyllinen. Illalla käytiin vielä syömässä makoisaa kalakeittoa kahvilassa. Paljon parempaa, kuin Jalostajan pussikeitto.
Majakka on hieno.
Pikku-M tykästyi tähän erikoiseen keinuun.
Päivä 3: Tankarista oli Mässkäriin sopivan lyhyt matka. Lähdimme purjeilla mukavalla 6 solmun vauhdilla, mutta sitä onnea ei kestänyt pitkään. Tuuli kuoli lähes olemattomiin ja niinpä ajoimme taas kerran moottorilla. Meno oli melko röykkyistä ja M otti varalta pahoinvointilääkkeen, että pystyy touhuamaan sisätiloissa. Pikku-M:lle tuli vähän ("vai että vähän!", sanoo hän tässä kohtaa) huono olo. Se meni onneksi ohi ulkona istumisella ja valaiden tähystyksellä. Ehkä pieni eväiden napostelukin auttoi.
Perilä olimme kolmen aikaan. Metsähallituksen talossa olevassa kahviossa pääsi harjoittelemaan ruotsia, sillä siellä hääräilevä nuori nainen ei puhunut suomea. Jäätelövalikoimakin oli Ruotsista. Muuta syötävää siellä ei paljon ollutkaan.
Satama on mukavan tilava.
Kiersimme luontopolun, jonka alkumatka oli kallioista kiveltä kivelle hyppelyä (eli juuri sitä, mistä pikku-M tykkää) ja loppuosa kosteassa metsässä samoilua. Veneelle päästyämme T grillasi meille kanaa pienessä sateessa. Ruokalevon aikaan satoikin jo kunnolla. Olimme varanneet saunavuoron seitsemäksi ja kuinka ollakaan, sade loppui juuri silloin. Sauna oli mukavan tilava ja kuuma. Oli ihana käydä lämpimässä suihkussa ja pestä astiat tiskialtaassa lämpimässä hanavedessä. Saunan hintaan kuului pyyhkeetkin mukaan. Illalla katsoimme vielä dvd:ltä Inside Outin ja pelasimme kännyköillä toisiamme vastaan sanajahtia. T on siinä kingi ja M ihan surkea.
Kannettava kaasugrilli on osoittautunut käteväksi kapistukseksi.
Päivä 4: Pilvinen ja melko kolea päivä. Lähdimme yhdentoista aikaan kohti Mikkelinsaaria. Alkumatkasta oli hiukan hässäkkää, sillä sade oli kastellut autopilotin sähköjärjestelmää, eikä se toiminut. P toimi kipparina siihen asti, kunnes T sai systeemit toimimaan.
Pääsimme koko matkan purjeilla maltillista 3-4 solmun vauhtia. Koska aallokko oli rauhallista, onnistui kokkailu kaasuliedellä helposti. Hyvä niin, sillä olimme perillä vasta illalla seitsemän aikaan. Satamaan tultaessa M pudotteli fenderit reippaasti huomaamatta, että yksi niistä ei ollutkaan kiinni. Sinne se sujahti Merenkurkun aalloille keikkumaan. Jos joku sen löytää, saa mielellään palauttaa meille.
Söimme kahvilassa lohipiirakat (pikku-M vain maistoi omaansa ja totesi, ettei se sopinut hänen makunystyröilleen). Saarella oli siisteimmät näkemämme ulkohuussit ja paljon pääskysen pesiä sekä huumaava apilankukkien tuoksu. Oli mukava seurata linnunpoikasten ruokahetkiä. Tälläkin saarella on luontopolku, mutta koska ensimmäisessä kyltissä varoiteltiin kyykäärmeistä ja koska polku oli vaikeakulkuinen ja koska sääskiä, tyydyimme vilkaisemaan 500 vuotta vanhan kalastajakylän rauniot ja käännyimme takaisin. Illalla miesväki saunoi rantasaunassa.
Kalastajakylän raunioilla.
Päivä 5: Päivä alkoikin rennoissa merkeissä, sillä tuuli on niin kova, ettemme päässeet mihinkään. Kökötimme siis koko päivän satamassa huonojen nettiyhteyksien päässä. Jostain syystä netti toimi parhaiten vessan edustalla. Se oli omiaan lisäämään ulkohuussin hohdokkuutta ja käyttöä. Pikku-M oli onnellinen päästessään katsomaan Pikku Kakkosen kahvion telkkarista illalla. Saimme myös ostettua yhden paketin kinkkuleikkeleitä peruuntuneen tilauksen vuoksi.
Pikku-M ottaa rennosti äidin tekemissä merinovillahaalreissa
Illalla tuuli hiukan tyyntyi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Lähdimme kohti Valassaaria kymmeneltä. Matka eteni reippaasti 6-7 solmun nopeudella. Pikku-M katsoi dvd:tä keskikajuutassa ja nukahti lopulta ennen puoltayötä. Perillä olimme puoli kolmen aikaan yöllä. T ohjasi veneen taitavasti pieneen väliin. Kiinnityspaikkoja olisi ollut enemmänkin, mutta emme olleet varmoja syvyydestä. Paattimme kun tarvitsee 1,9 metriä vettä alleen. Kuulimme seuraavana päivänä, että syvyyttä satamassa riittää kyllä. Poijupaikkoja oli runsaasti, joten Valassaarille menijän ei luultavasti tarvitse pelätä jäävänsä ilman paikkaa.
Purjeveneet pussailee
Kivisilta
T grillasi meille taas kanaa ja M teki tomaattirisottoa. Loppupäivä kului netittömänä torkkuessa ja kirjoja lukiessa.
Päivä 7: Tuuli laantui sen verran, että starttasimme aamulla kello yhdeksän Merenkurkun ylitykselle. Aallokkoa oli jonkin verran,mutta ei onneksi purjeveneelle liikaa. Auringon paiste sai sen näyttämään leppoisalta ja vaarattomalta. Harmaa meri on aina äkäisemmän näköinen kuin kauniin sininen. Alkumatka oli vastatuulta ja menimme suosiolla moottorilla. Meillä oli hiukan kiire päästä yli, sillä ilapäiväksi oli luvassa kovenevia tuulia. Näimme matkalla paljon rahtilaivoja ja Uumajan lähellä Vaasanlaivankin.
Purjeet pääsimme nostamaan, kun tuuli vähän siirtyi. T halusi varalta reivata isoapurjetta. Se olikin melkoinen operaatio liian lyhyillä reiviköysillä aallkossa keikkuen. Reivikoukkukin irtosi kahdesti. Aikamme kohellettua saimme purjeet hyvin. Matkavauhti oli sen jälkeen 6-7 solmua, toisinaan jopa lähemmäs 8. Olimme perillä 6 tunnin jälkeen. Tuulikin oli ilmeisesti (sataman tuulimittarin mukaan) 11 m/s, joten ihan hyvä ajoitus.
Satama on iso ja poijupaikkoja runsaasti. Satamamaksusta (15 e / 150 Kr) saa sähköllisen laituripaikan lisäksi käyttöön suihkun, saunan, pyykinpesukoneen, kuivauskaapin, keittiön ja polkupyöriä. Yhdessä pyörässä oli perässä kuljetuskärry tavaroita varten. Pikku-M mahtui siihen hyvin. Polkaisimme Holmsundin keskustaan (n. 1 km päässä). Sieltä löysimme samalta aukealta pankkiautomaatin, Coopin ruokaostoksia varten ja pizzerian. Pizzat olivat hyviä ja Coopista löytyi lähes kaikki tarvitsemamme. Vain uht-maito jäi puuttumaan. Palasimme veneelle valtavan tavaramäärän kanssa. Illalla pesimme vielä pyykkiä ja kävimme suihkussa. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä päivä.
Päivä 8: Taas kovaa tuulta, joten kökötämme satamassa. Tuulen lisäksi on aika kylmää. Ei uskoisi, että on heinäkuun puoliväli. Siispä lisää pyykin pesua ja rentoutumista. Kävimme tsekkaamassa puolen kilometrin päässä olevan rannan minigolfratoineen. Paikka on varmasti lämpimänä kesäpäivänä upea. Siellä on pelikenttiä ja leikkipuistokin. Tuulta ja kylmää uhmaten T lähti käymään vielä kaupassa, kun loppuporukka aloitti pelin minigolfradalla. P tietty voitti,mutta pikku-M:kin sai monta koloa pienimmällä lyöntimäärillä ja oli suoritukseensa sangen tyytyväinen.
Illalla tiskattiin pursiseuran tiloissa. Korkkasimme heidän lautapelitkin: kiinanshakki ja Mimmi-lehmä -pelin. Palapelissä, jonka joku oli aloittanut keittiön pöydälle näytti olevan liikaa paloja. Hmmmm....
Illalla satoi hieman. Onneksi veneen lämmitys toimii. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että ennemmin kökötämme tässä satamassa kuin Valassaarilla ilman nettiä, suihkua, sisävessaa ja kauppaa.
Päivä 9: Teimme aamulla päätöksen palata Suomeen. Säät eivät näytä kohenevan, eikä ole mitään järkeä jatkaa palelemaan Höga Kustenille. Unelmissamme siellä on aurinkoista ja idyllistä ja nauttisimme kesästä shortseissa ja pulikoisimme lämpimissä vesissä. Emme halunneet lähteä sinne palelemaan ja kyttäämään sopivan lempeitä tuulia. Valassaaretkaan eivät houkutelleet, joten suuntaisimme kohti Mikkelinsaaria.
Ensin piti kuitenkin käydä tyhjentämässä septitankki ja tankata. Septin tyhjennyksen vieressä on nosturi ja T sai edellisen yön nosturinkaato-painajaisestaan idean, että nyt korjataan se vääntynyt Windex. Tuuli painoi muutenkin veneen maston vasten nosturia, joten nyt tai ei koskaan. T totesi puoleen väliin 15 m korkeaa nosturia kiivettyään, ettei hän kykene hommaan selvinpäin. P sen sijaan kiipesi nuoruuden pelottomuudellaan ylös asti ja sai kun saikin tuuliviirin korjattua.
Veneen saamiseksi irti nosturista menikin sitten melkoinen tovi. Tuuli painoi venettä väkisin nosturiin ja jouduimme huhkimaan ihan tosissamme, jotta saimme maston irti nosturista. Tankkaus oli sen jälkeen lastenleikkiä.
Ylitys sujui vuoroitellen purjeita ja moottoria. Mistä ne ötökät aina ilmestyykin tuulen tyyntyessä? Ne näyttävät sikiävän ilmassa, sillä hetken päästä niitä on paljon enemmän. Kimalainenkin kävi himoitsemassa pikku-M:n suklaakeksiä. Käveli jopa tämän sormilla. Teimme kimalaiselle hunajahoukutuksen kippoon, mutta kimalainen oli jo lähtenyt paremmille apajille.
Hyvät aurinkolasit on merellä tarpeen, ettei tule pää kipeäksi.
Hokka boating pelastusliivit on lapsella tosi mukavat päällä.
Tulipa muuten reissulla testattua uutta Algamaris 50+ kertoimista mineraaliaurinkorasvaakin. Kapteenin iholle se ei oikein imeytynyt partakarvojen sekaan. No ainakin näkee, mihin sitä on laitettu ja mistä vielä puuttuu.
Meri oli koko matkan todella maltillinen. Olimme perillä auringonlaskun aikaan.
Päivä 10: Tuuliennusteet olivat sellaiset, että uskaltauduimme matkaan kohti Pietarsaarta. Aallokko on kuitenkin melkoista, metrin ja ylikin. Vene menee ylös ja alas aalloissa. Sivuaallokossa vettä ryöpsähtää istuinkaukaloon kuin Tukkijoessa. Tuuli ei näytä kevenevän yhtään, päinvastoin. Tarkistamme sääennusteen ja nyt se näyttikin kovia tuulia. T teki päätöksen kääntyä kohti Vaasaa, sillä sinne on suojaisampi reitti kuin Pietarsaareen. Suurin osa matkasta meni koneella tai koneella+keulapurjeella. Alkoi sataa. Hetken kapteenin niskaan tuli niin suuria pisaroita, että ne näyttivät ihan rakeilta. T-raasu oli ihan kylmissään päästyämme vihdoin viimein perille Vaasaan.
Pikku-M:llä lähti kutitushalileikissä hammas. Se taisi olla jo seitsemäs irronnut maitohammas. Satamaan päästyämme huomasimme, että keulan kansi-ikkunasta oli valunut vettä patjalle ja että keulapurje oli reunasta rikkoutunut. Olimme kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä, että olimme satamassa.
Päivä 11: Taas kerran liian tuulista ja vettä sataa. P meni tiskaamaan huoltorakennukseen ja muut lähtivät shoppailemaan. Satamasta ei ole pitkä matka keskustaan. Muistelimme samalla sitä, kun olimme Vaasassa edellisen kerran. Silloin oli lämmintä ja Vaasalandiakin vielä auki. Oi niitä aikoja!
Pikku-M tanssahteli ostoskeskuksen aulassa saaden jonkun mummelin mukaan. Onhan nyt Koko Suomi tanssii-kesä, joten hyvä meiniki. Mitä tänään syötäisiin -keskustelun jälkeen päädyimme Faros laivaravintolaan. Nuoriso-osasto soitettiin paikalle ja niinpä söimme koko reissun maittavimmat ateriat viinin kera. Nirso 6-vuotiaskin tykästyi annokseensa (juustohampurilainen ranskiksilla ja salaatilla). Muiden lautasilta löytyi parsaa, uusia perunoita, ahventa, pihviä, kampasimpukoita ja carpacciota.
Päivä 12: Maakravut hyppäsivät Onnibussiin kohti kotia. T jäi paikkailemaan purjetta, laittamaan ulkovalot kuntoon (lakkasivat jossain vaiheessa toimimasta, mutta onneksi kesäyöt on valoisia) ja odottelemaan parempia tuulia, jotta saa tuotua Tuulin kotisatamaan.
Niin ja se veneen keula on liian koholla, koska pakoputki jää pulputtamaan osin veden alle. Painot siis, tai ainakin osa niistä, pitää laittaa takaisin jahka vene Raaheutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti